sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Neulekarhu alkaa heräillä talviuniltaan

351 aamua on kulunut siitä, kun astelin sisään Parolannummen Panssariprikaatin portista uteliaana kohti uutta seikkailua. Seikkailua tämä vuosi on ollutkin, ja 11 aamun kuluttua astun ulos tuosta samaisesta portista reservin viestialiupseerina, jonka sodan ajan tehtävä on tiedottaja.

Tuona aikana olen kokenut paljon sellaisia tunteita, joita en uskonut että koskaan tulisin kokemaan. Yhteenkuuluvuus, ryhmähenki, isänmaallisuus, selviytyminen ja onni ovat ehkä olleet päällimmäisiä tuntemuksia. Olen tavannut monia hyviä tyyppejä, joista ainakin muutama tyttö jää ystävikseni vielä hamaan tulevaisuuteen saakka. Olen niin onnellinen että juuri nämä ihmiset suorittivat palvelusta kanssani.

3.7. alkaen olen asepalveluksen suorittanut reserviläinen ja minut saatetaan koska vaan kutsua kertaamaan (jos hyvin käy niin jo jouluna!). Siitä olen erittäin ylpeä, minä tein sen!

Neulerintamalla ei oikeastaan mitään uutta. Vähän olen yrittänyt neuloskella, ja se pari postausta taakse päin esiintynyt leskenlehtihuivikin on saatu päätökseen. Tästä on hyvä jatkaa. :)

- alikersantti Lindfors